Ville Karinen Solidaarisuutta

Viranomainen tietää paremmin? - kohti yksilökeskeistä työvoimapolitiikkaa

Jo muutaman vuoden ajan työttömät työnhakijat ovat voineet opiskella päätoimisesti työttömyysetuuden turvin. Järjestelmä on mielestäni erittäin hyvä ja kannatettava, josta meillä on omassakin kotitaloudessamme kokemusta. Kotona makuuttamisen sijaan on järkevää antaa ihmisille mahdollisuus omaehtoisesti parantaa työllistymismahdollisuuksiaan. On myös järkevää, että ihmisille annetaan mahdollisuus valita koulutusta omista lähtökohdistaan käsin.

Järjestelmän ongelmana on, että TE-toimistoille on annettu valta päättää myönnetäänkö työttömälle oikeus omaehtoiseen opiskeluun. Nykytilanteessa kaikki halukkaat eivät siis saa mahdollisuutta opiskella työttömyysaikana. Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Johanna Laukkanen perustelee asiaa demari.fi -sivustolla seuraavasti:

"Ymmärrän, että kielteinen ratkaisu tuntuu pahalta. Voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi aikaisempi osaaminen ja työhistoria ovat sillä tasolla, että te-toimistossa luotetaan, että tälläkin osaamisella on mahdollista työllistyä."

Paitsi, että käytännöt TE-keskusten ja jopa virkailijoiden välillä vaihtelevat herää kysymys, että mitä jos TE-keskus tekee virheen arvioidessaan työttömän työllistymismahdollisuuksia. Mitä jos viraston arviosta huolimatta työtä ei kuitenkaan löydy? Hyvitetäänkö työnhakijaa TE-toimiston tekemästä virheestä? Eipä tietenkään. Päätöksestä voi tietenkin valittaa mutta korvauksen saaminen virheelliseksi osoittuneesta päätöksestä lienee mahdotonta. TE-toimisto ei pysty kääntämään kelloa taaksepäin ja korvaamaan hukkaan menneitä vuosia.

Omaehtoisesta koulutuksesta säädetään laissa Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Esitän, että laista poistetaan turhana 6. luvun 2 §:n ensimmäinen ja toinen momentti, joissa annetaan TE-keskukselle valta päättää omaehtoisen koulutuksen tarpeesta. 

"1) työnhakijalla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve ja toimisto arvioi, että omaehtoisen opiskelun tukeminen on työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikkansa;

2) opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille;"

Ensinnäkin. kyseinen lainkohta luo mahdollisuuksia viranomaisten turhalle ja  mielivaltaiselle vallankäytölle. Työttömien työnhakijoiden henkilökohtaiset tilanteet ovat niin monimuotoisia, että viranomaisilla ei ole riittävää kykyä eikä aikaa arvioida koulutuksen työllistäviä vaikutuksia yksilöllisesti ja tasapuolisesti kaikkien työttöminen osalta. Parhaimman kokonaisarvioin omasta tilanteestaan ja koulutustarpeestaan pystyy tekemään yksilö itse. 

Toiseksi, järjestelmä luo turhan koulutuspoliittiseen ohjausjärjestelmän. On täysin riittävää, että koulutustarjontaa ohjataan yleisellä yhteiskunnallisella tasolla säätelemällä tarjontaa. Riittävä kriteeri on, että työnhakija on onnistunut omatoimisesti hankkimaan itselleen koulutuspaikan ja suorittaa opinnot TE-keskuksen kanssa sovitussa aikataulussa. Erillistä juuri työttömiin kohdistuvaa koulutuspoliittista ohjausjärjestelmää ei tarvita. 

Kolmanneksi, työllistymisen polut ovat nyky-yhteiskunnassa erittäin monimutkaisia ja uuden työn syntyminen edellyttää entistä enemmän yksilöllistä luovuutta ja sen soveltamista nopeasti muuttuviin työmarkkinatilanteisiin. Viranomaisella ei ole sellaista luovuutta eikä valtaa yhteiskunnallisten resurssien käyttöön, joka mahdollistaisi rationaalisen päätöksenteon.

On absurdia, että näytämme luottavan enemmän viranomaisen kykyyn päättää sopivasta koulutuksesta, kuin niiden yksilöiden kykyyn joiden elämään päätökset suoraan vaikuttavat. Turhan holhoamisen ja normien purkamisesta säästyviä resursseja voidaan siirtää yksilökeskeiseen ura- ja ammatinvalinnanohjaukseen niille työnhakijoille, jotka sellaisia erityisesti tarvitsevat. Työvoimapolitiikan yleisenä ja ensisijaisena lähtökohtana tulee olla luottamus yksilöiden luovuuteen sekä kykyyn ja haluun parantaa omaa tilannettaan omilla valinnoillaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On ylipäätään täydellistä typeryyttä alunperinkään tukea työttömyyttä enemmän kuin opiskelua. Hyvä askel eteenpäin olisi vaihtaa työttömyyskorvaukset ja opintotuet päittäin.

Käyttäjän VilleKarinen kuva
Ville Karinen

Vai pitäiskö tukimuotoja (opintotuki, peruspäiväraha, toimeentulotuki) yhdistää yhdeksi tukimuodoksi, jonka ehtona olisi opiskelu tai työnhaku?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Yhdistäminen perustuloksi olisi varmasti hyvä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Olen samaa mieltä. Miksi tukea työttömyyttä? Esim. antamalla niille yrityksile jotka on työttömiä tehnyt irtisanomisilla? esim. 700e/kk 10kk
Verovaroista jos ne työllistää irtisanottuja?
Miksi yleensäkkin palkansaajien verovaroilla kustannetaan ilmaista orjatövoimaa yrittäjille 9e/pv .Verovaroista toimeentulotuki+EU:ta ruokakassi?
Yritykset saa vuodessa 5 mrd yritystukia
Verovapaudet .Kaikki perusteltu "työllisyyden" vuoksi?
EU:n "Kreikkavipit" "Työllisyyden vuoksi?
Löytyisikö sitä vastiikkeelisuutta tuolta taholta noille rahoille?

Työtön maksaa eniten veroja suhteutettuna tuloihinsa joita tukena saa.
Työmarkkinatuki 20%
toimeentulotuki 23% kokonaan kulutukseen ,elantoon Alveina.(yrittäjille/valtiolle)

"Työmies on palkkansa ansainnut":
.julisti eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen (kok) aikoinaan ja kansanedustajat aplodeerasivat ihastuneina. Näillä arvon parlamentaarikoilla oli syytäkin juhlia, sillä he olivat juuri näppärällä lainsäädännöllä nostaneet omia palkkojaan 20- 40%.

40% korotus eduskunnan puheenjohtajalle ,toi tulessaan myös eläkkeeseen hyvän lisän.

Toimituksen poiminnat